maanantai 9. helmikuuta 2015

Miehen monet roolit

Petri Tamminen: Miehen ikävä. Otava: 1997. 143 sivua.

Harvoin tulee tartuttua novellikokoelmaan. En tiedä miksi, sillä novellit ovat mukavaa ja helppoa luettavaa. Suuruudenhulluuteen taipuvaisena olen enemmän yli 500-sivuisten eeppisten tarinoiden kuin pikkukirjojen ystävä. 

Etsin ysiluokkalaisille sopivia novelleja luettavaksi, joten lainasin kirjastosta kasan novellikokoelmia. Luin ensi töikseni Petri Tammista, koska olin kuullut hänestä jonkin verran ylistäviä lausuntoja. Enkä suotta.

Sen lisäksi, että pari-kolmesivuiset novellit lukee nopeasti, miehistä kertova kokoelma pitää aiheensa upeasti kasassa. Vuonna 1997 kirjoitettu kokoelma kertoo siitä, mistä on alettu oikeastaan vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin: miehen monenlaisista ja muttuvista rooleista. 

Miehilläkin on tunteet


Kirjassa raaputetaan pintaa ja tarjotaan näkymiä miesten elämiin eri vinkkeleistä: eri alueilla ja eri maakunnissa asuu erilaisia miehiä. Miehen maailmankatsomus muuttuu iän ja ihmissuhteiden myötä. Miehessä, kuten ihmisessä yleensäkin, on monia puolia, jotka ovat joskus hyviä ja joskus huonoja. Usein ajattelemme liian yksinkertaisesti, että hyvä on aina hyvää ja paha pahaa.

Kirjassa tavataan enoja, isiä ja isoisiä. Jotta kuva ei jäisi yksipuoliseksi tutustutaan myös vieraissa juoksenteleviin miehiin ja entisaikojen mieshahmoihin, kuten nyt vaikkapa renkeihin. Luultavasti on jo syntynyt sukupolvi, joka ei tiedä mitä renki tarkoittaa. 

Teos läpäisee suomalaisen miehen mielenmaiseman ja kauan vaietun tunne-elämän ajallisesti, paikallisesti, kronologisesti ja historiallisesti niin hyvässä kuin pahassa. Olemme tottuneet siihen, että mediat ja kirjallisuus täyttyvät naiskuvauksista ja erilaisista naisista, onkin virkistävää palata hetkeksi miettimään, millaista onkaan olla mies. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti