lauantai 14. helmikuuta 2015

Nuorison universaalit ongelmat

Johanna Holmström: Itämaa. Otava: 2013. 333 sivua. 

Metro itään?
Sorruin tammikuussa piipahtamaan useamapaan otteeseen Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynneissä. Yksi mukaan tarttunut teos oli Johanna Holmströmin Itämaa. Alkuperäiseltä eli ruotsinkieliseltä nimeltään teos on Asfaltsänglar, asvattienkelit. Turun Sanomien kriitikon Mari Viertolan mukaan nimellä viitataan parvekkeelta alas heittäytyneihin muslimityttöihin.

Useammin olen kuullut epäkorrektimman määrittelyn, jonka mukaan sanalla viitataan muslimityttöihin, jotka tönäistään tai tiputetaan parvekkeelta alas, koska nämä ovat länsimaisen kulttuurin huonoilla vaikutteilla tahrineet perheensä ja sukunsa maineen. Tällainen teema löytyy muun muassa Anja Snellmanin Parvekejumalista.

Itämaan päähenkilö ja kertoja Leila on 15-vuotias ysiluokkalainen. Hänen isänsä on maallistunut muslimi ja bussikuski, ja äiti suomenruotsalainen muslimiksi kääntynyt nainen, joka haluaa perheensä toteuttavan allahin tahtoa.

Kiinnostavia teemoja ja nuoruuden ongelmia


Leila joutuu seuramaan aikuiseksi kasvamisen ongelmia muutamaa vuotta vanhemman isosiskonsa Samiran kamppaillessa islamin uskon ja länsimaisen liberalismin ristipaineessa. Suomessa syntyneet ja koulunsa käyneet muslimitytöt ovat sosiaalistuneet suomalaiseen eli länsimaiseen kulttuuriin, ja kuten kaikki teinit, nämäkin tytöt ovat kiinnostuneita pojista, päihteistä, musiikista ja kaikesta muusta, mikä allahin mukaan on haram eli kielletty. 

Teoksessa kuvataan kiinnostavia teemoja, joista ei ole mielestäni ollut kovinkaan paljoa yleistä keskustelua, ainakaan kovin syvällistä: Suomalaisten natsien (tai mitä lie maahanmuuttokriitikoita) ja maahanmuuttajien kohtaamisia, suomalaisten kääntymistä muslimeiksi, maahanmuuttaja-muslimien maallistumista, ja erityisesti nuoreksi suomalaisnaiseksi kasvamista muslimiperheen ja -yhteisön jäsenenä. Puhumattakaan siitä, miten oudoissa asemissa monet Suomessa syntyneet muslimiperheiden lapset ovat uskontonsa, ulkonäkönsä ja äidinkielensä takia, vaikka he ovatkin kasvaneet täysin samanlaisessa ympäristössä kuin suomalaiset ikätoverinsa. 


Uskottavaa vai ei?


Viisaammat ovat pohtineet sitä, voiko muslimeja tai muita valtaväestöstä poikkeavia kulttuuriryhmiä kuvata uskottavasti sen ulkopuolelta käsin. Onhan esimerkiksi Jari Tervon Layla omaleimainen, eikä suinkaan positiivisessa mielessä: teoksessa kaikki kurdit ajattelevat ja veistelevät lauseita kuin olisivat hirtehishumoristisia jaritervoja.

Itse en usko, että kirjoittaakseen esimerkiksi eri uskontokuntien jäsenistä tai eri maalaisista pitäisi vetää raja tiukasti siihen, millainen tausta kirjoittajalla itsellään on. Taitava kirjoittaja pystyy kirjoittamaan mistä tahansa uskottavasti ja "oikein". Onhan Holmström toki vähemmistöryhmään kuuluva eli suomenruotsalainen, joten voinee hyväksyä riittävän autenttiseksi, jos kirjoittaa suomenruotsalaisesta muslimiperheestä.

Teos on ennemmin kuvaus nuoruudesta kuin islamista. Kirja olisi syytä luokitella kirjastoissa nuorten osastolle, että nuoret lukijat löytäisivät sen. Romaani on kuvaus nuoruuden monimutkaisista tunteista, himoista, haluista, uusista kokemuksista, maailman avartumisesta ja oman paikan hakemisesta. Tosiuskovaisen äidin kasvatuksessa eläneet tytöt joutuvat tekemään kovan työn, kun he yrittävät kasvaa moraalisiksi aikuisiksi ja miellyttää yhtä aikaa sekä suomalaista yhteiskuntaa että muslimiyhteisöä. Uskottavaa tai ei, uskon, että joka ikinen muslimeihin liittyvä suomalainen kirja on tärkeä, koska uskonnoissa ja erilaisissa kulttuureissa tuntuu olevan meille vapaamielisille länsimaalaisille (tai konservatiivisille junteille) vielä paljon pureskeltavaa ja ajateltavaa. 

Suurin uskottavuusongelma tulee yläkoululaisten kuvauksissa: voiko nuorten elämä todella olla niin julmaa ja ahdistavaa? Ovatko ihmiset todella niin ilkeitä toisilleen? Nuorten väliset suhteet on kaikessa inhottavuudessaan kuvattu niin uskottavasti, että aloin lukiessa todella uskoa Helsingissä olevan suomenruotsalaisen yläkoulun, jossa teinit kiusaavat omat ystävänsäkin lähestulkoon
hengiltä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti