Kurkistus kansallissankareiden koteihin

Enni Mustonen: Syrjästäkatsojan tarinoita
Osa 1: Paimentyttö. Otava: 2013. 
Osa 2: Lapsenpiika. Otava: 2014.
 

Mitä tehdä jos keltainen lehdistö lentävine tähtösineen ei innosta, mutta tirkistelyhalu on kova ja tunnettujen ihmisten arkiset ongelmat kiinnostavat?

Enni Mustonen tuli luoneeksi ratkaisun tähän ongelmaan: Sarjan Syrjästäkatsojan tarinoita. Tarina alkaa jostain 1800-luvun lopun vuosikymmenistä. Viime jouluksi ilmestynyt Paimentyttö on sarjan ensimmäinen osa. Teini-ikää lähestyvä Ida jää orvoksi ja joutuu asumaan piikatupaan. Tyttö osoittautuu näppäräksi, älykkääksi ja ahkeraksi. Sellaiset tytöt korjataan yleensä kuljeskelemasta parempiin paikkoihin ja niin käy Idallekin. Sakari Topeliuksen tytär ihastuu Idaan ja paimentyttö pääsee piikomaan Topeliuksille. Kulttuurikodin arkea seurataan Idan näkökulmasta, hyväntahtoisen köyhän maalaistytön asenteella. Romaanin lopussa Idan lapsenkaitsintakykyihin ihastuneet Sibeliuksen palkkaavat Idan Helsinkiin hoitamaan Jannen ja Ainon tyttäriä. 

Tieto uudesta työpaikasta kutkuttaa lukijan jännityshermoja ja ostattaa sarjan seuraavan osan, Lapsenpiian. Nyt Ida on nuori nainen. Helsinki on Idalle uusi ympäristö ja lastenhoito osa neidin urakehitystä. Ida joutuu tekemisiin boheemin Janne-herran ja tämän tomeran anopin, Järnefeltin Elisabethin kanssa. Siinä missä ensimmäinen osa ja suolistovaivoista kärsivä satusetä tuntuivat sympaattisilta ja melko viattomilta, on toisen osan historiaan perustuva kuvaus jo melkoista voyerismin (tirkistelyn) ilotulitusta. Kansallissankarimme kun ovat perinteisesti olleet joko uskonnollista sorttia tai viinaan meneviä, ja toisessa osassa kohdataan jälkimmäisiä.

Sarjan kolmatta osaa odotellessa.

Huh huh, miltä median ryöpytykseltä Sibeliukset onnistuivat säästymään, kun eivät sattuneet elämään digitaalisen viestinnän ja kamerakännyköiden aikakaudella! Kotiin konttaavasta perheenisästä ja säveltäjälegendasta saisi vinkkikuvalla varmasti ainakin muutaman saturaisen.

Mustosen sarja on tietenkin fiktiivinen, mutta perustuu löyhästi todellisuuteen useine todellisine henkilöineen ja tapahtumineen. Kirjailija on tutkinut tarkasti vuosiluvut ja historiankirjoituksen kuuluisien kulttuurikotien henkilöiden tavoista ja toimista. Sarjaa voi suositella hyvin tyhjentävästi ihan kaikille. Toisen osan loppu ja Idan uuden työpaikan paljastuminen aiheuttaa vakavaa riippuvuutta, sormien syyhyntää ja huulien pyöristelyä.

Muita tirkistelijöitä:
Amman lukuhetki
Annelin kirjoissa 
Järjellä ja tunteella
Kirjakaapin avain
Kirja & kudin 
Kirjojen keskellä
Kirsikan kirjoituksia
Koko lailla kirjallisesti
Käännä jo sivua
Luettua
Lukuneuvoja
Nenä kirjassa