Minulla meni tämän kirjan lukemiseen vuosi ja kolme kuukautta. Se tuntuu aika hurjalta ajalta sivumäärään nähden, varsinkin kun veljeni luki tämän suurin piirtein vuorokaudessa. En ole tainnut aiemmin lukea kirjaa ekokatastrofista, ellei lasketa Muumipeikkoa ja pyrstötähteä. En oikeastaan pidä dystopia-aiheisista teoksista, vaikka pidänkin Itärannan teosta aikamme suurena merkkiteoksena.
Emmi Itäranta päätti tarttua esikoiskirjassaan vähemmän leppoisaan ongelmaan: mitä tapahtuu kun maailmasta loppuu vesi? Teemana veden loppuminen maailmasta ja napajäätiköiden sulaminen ovat sillä lailla epämukavia, että vaikka kirja olisikin hyvä, lukukokemus on vastenmielinen.
 |
| Tässä kuvassa ruoho on vielä vihreää. |
Teemestarin kirja on kaikessa vastenmielisyydessään nerokas: se pakottaa lukijan ajattelemaan herkkää ekosysteemiämme ja sitä millaisen maailman jätämme jälkeemme. Kyllä pistää nolottamaan ihmiskunnan typerä käytös. Kirjassa esitetään näkemys siitä, mitä kaikelle ostamallemme roinalle, kuten elektroniikalle, tulee tapahtumaan.
Romaanissa vedetään rantaviiva vanhan maailman ja uuden maailman välille. Kirjan tapahtumapaikkana toimiva Kuusamon seutu ei ole vajonnut napajäätiköiden alle, ja liikenne Venäjälle ja Aasian suuntaan toimii joten kuten. Kaikkia valvotaan ja kaikkialla on tiukka kontrolli. Valtaa pitävä armeija kontrolloi ja säännöstelee kaikkea veden saannista ihmisten liikkumiseen. Lainrikkojia teurastetaan kuin vuoden 1917 tapahtumissa konsanaan.
Suomalaiset kirjat eivät yleensä loista universaaliudellaan, mutta Teemestarin kirja onnistuu siinä, missä yleensä englantilaiset ja yhdysvaltalaiset kirjat ovat parhaimmillaan eli käsittelemään globaalia ympäristöongelmaa ja ihmisen perimmäistä luontoa. Lopulta ihminen haluaa vain selvitä hengissä.
Kaiken edellä kuvailemani vuoksi ei liene ihme että Itärannan teos teki Sinuhet. Jättiläismäisen kustannussopimuksen yhdysvaltalaisen kustantajan kanssa solminut teos tulee ahdistamaan ja mietiyttämään vielä monia lukijoita Yhdysvalloissa, Englannissa ja Australiassa. Hieno suoritus näinkin marginaaliseen genreen luokitellulta kirjalta. Teos nimittäin löytyy kirjakaupasta science-fiction–hyllystä.
Hankalat asiat on aina hyvä etäännyttää realismista kauas; historiaan, tulavaisuuteen, scifiin tai fantasiaan. Jos tällaista jokseenkin mahdollista kauhuskenaariota lähtisi kirjoittamaan "totena" tai "realismina", kirja todennäköisesti lytättäisiin epäuskottavana.
Muita pohdintoja veden loppumisesta:
Aamuvirkku yksisarvinen
Anna minun lukea enemmän
Kannesta kanteen
Kirjasfääri
Kirjoihin kadonnut
Kirjojen keskellä
Kirsin kirjanurkka
Koko lailla kirjallisesti
Lukutoukan kulttuuriblogi
Luminen omena
Mitenköhän tässä kaikessa käy
Morren maailma
Normandiani
Sabinan knalli
Sallan lukupäiväkirja
Ullan luetut kirjat
Yöpöydän kirjat
Ekokatastrofeista ja dystopioista... Olen viime aikoina ahminut Johanna Sinisalon tuotoksia, ja näistä mm. Enkelten verta puhutteli kovasti - suosittelen lämpimästi.
VastaaPoistaJuu, yritystä on, moni muu kirja vain menee edellä, koska tarvitsen tuohon lajiin sopivan mielentilan. Minä olen lukenut Sinisalolta vain Ennen päivän laskua ei voi, mutta monet kirjallisuudenopiskelijakollegat ovat myös ahmineet noita. Aion lukea kyllä jokaisen Sinisalon kirjan kunhan aika antaa periksi, ja teokset käteen osuvat, sillä kirjailija on ollut suuressa suosiossani erinomaisen Iron Sky -elokuvan jälkeen.
PoistaLuin kirjan pokkarina. Pidin siitä valtavasti ja päätin hankkia sen omaksi kovakantisena.
VastaaPoista